Yksinäisyys syö ihmistä

Meinasin jättää tämän asian kokonaan täältä pois, ja keskittyä kaikkeen muuhun. Mutta nyt tämäkin alkaa helpottamaan ja välillä tulee aika että on aika jättää itselle tärkeitäkin asioita taakse.

Tänä lukuvuotena, mulle todella tärkeässä asemassa on ollut musiikkiopisto. Mulla ei syksyllä ollut juurikaan muuta tekemistä, soitella ja käydä keskuskoululla kolmesti viikossa. Kavereita näin kahta syksyllä ehkä kerran tai kahesti.
Pakko myöntää, että välillä oli aika turhautunut olo. Henkka pääsi onneksi melkein joka viikonloppu lomille ni ei menny montaa viikkoa kerralla, vaikka ei se niin hirveästi auttanut kun tiesi mitä oottaa seuraavalta viikolta taas.

Kevät on ollut paljon helpompaa aikaa, on saanut luettua ja harjoiteltua pääsykokeisiin ilman kenenkään häiritsemättä. Vaikka Henkkaki on ollu paljon enemmän kiinni, se ei oo tuntunut niin pahalta. Soittoprojekteja on ollut monta, joita on saanut harjoitella monta tuntia päivässä. Ja nyt on alkamassa uusi projekti, jossa ei enää suoranaisesti musiikkiopisto ole mukana.

Nämä kaksi viimeistä viikkoa, olen nähnyt taas enemmän mun kahta kaveria, joista toinen olikin syksyllä armeijassa, niin eihän sitä voinutkaan nähdä silloin niin useasti.

Tällä hetkellä mietityttää 4 viimeistä viikkoa inttileskeyttä. Kunhan nyt taas olisi jotain, eikä tulisi jäätyä yksin kotia. Enää ei ole soitto- eikä teoriatunteja. Ainakaan musiikkiopistolla näillä näkymin. 10 vuoden taipaleeni Raahen Musiikkiopistossa päättyi eilen. Ei virallisesti, mutta kumminkin.

Haikeat on fiilikset, mutta joskus on pakko siirtyä elämässä eteenpäin ja jättää tuttu ja turvallinen taakse.

En toivo kenellekään samanlaista vuotta ku tää on ollut mulle. Syksyllä, kun mulla oli kaikista tuskasinta, soitin mun hyvälle ystävälle, että voitaisiinko nähdä. Ensimmäinen vastaus oli joo, seuraavana päivänä tulee viestiä että ei passaakaan. Seuraavan kerran kun kysyin samaa, vastausta ei edes tullut. Ja kolmannella taas ei. Tämä kun on ollut lisäksi tässä, niin raastaa ihmistä vielä lisää.

Onneksi voin huokaista jo helpotuksesta ja todeta että viimeinen kuukausi on jo menossa. Kesällä on koko ajan seuraa ja mukavaa ajan vietettä luvassa. Syksyllä sitten toivon mukaan puhaltaa uudet tuulet!

Uusi alku

Tein nyt aika radikaalin ratkaisun, koska hiljaiseloa on jatkunut jo pitkään. Ja no aika syystäkin, koska mulle ei oikeasti ole tapahtunut yhtään mitään kertomisen arvoista, eikä ole keksinyt mitään kirjoitettavaakaan. Päätin siis poistaa kaikki aikaisemmat kirjoitukset.
Tietenkin inttileskeilystä olisi voinut saadakin paljon asiaa, mutta en ole kokenut sitä tarpeelliseksi. Ainakaan tähän asti.

Nyt aloitellaankin aivan tyhjältä pöydältä ja katotaan mihin johtaa.
Vaihdoin tammikuussa piristykseksi hiustyyliä, josta tykkäänkin paljon enemmän kuin aikasemmasta.

Nyt valmistaudutaan viimeiseen pääsykokeeseen, soittotutkintoon ja kesällä esitettävään näytelmään, jossa olen säestämässä.

Hommaa riittää onneksi, muuten olisin tullut jo hulluksi tähän yksinäisyytee. 

Kouluihin hain Keski-Pohjanmaan, Oulun ja Kuopion konservatorioihin ja lisäksi Kuopion yliopistoon. Kohta saa alkaa jännäilemään kunnolla. 

Tällä hetkellä fiilikset on aika maassa, mutta ehkä tästä noustaan ja jaksetaan vielä hetki tämmöstä. Siitä enemmän ehkä myöhemmin...