lauantai 10. kesäkuuta 2017

Kevään kuulumiset

Muutama kuukausi on taas vierähtänyt, ja paljon on kerennyt tapahtua.

Meille muutti huhtikuun alussa pikkuinen pupu, joka ei enää ookaan niin pikkuinen. Herra on kyllä yks päivänpaiste omine tempauksineen.

Pääsykokeetkin oli ja meni, niistä ei nyt ole mitään kerrottavaa, yhdestä odotellaan vielä tuloksia.

Toikokuun alussa sain vihdoinkin paperit konsalta! Tämä sen jälkeinen aika on mennyt aika sumussa, kun olen ollut vaan töissä tai näytelmäharkoissa. Ei ole kerennyt sisäistämään vieläkään, että koulu on oikeasti tältä osaa ohi. Syksyyn asti menee melko kiireisissä merkeissä.

2 näytelmää on kesän aikana omassa aikataulussa. Nyt työstetään Raahen teatterilla Ryhmyä ja Romppaista, jonka ensi-ilta on kahden viikon päästä ja heinäkuun viimeisellä viikonlopulla palaa Sankarihymni lavoille vielä kerran Hailuodossa.

torstai 16. helmikuuta 2017

Tämä hetki

Pitkästä aikaa täällä taas.
Näihin pariin vuoteen on mahtunu paikkakunnan vaihtoa, Henkan kans yhteen muuttoa ja uutta opiskelupaikkaa. Aika on kyllä kulunut vähän liiankin nopeaa.
Nyt vihdoinkin tuntuu siltä että tulevaisuuden suunnitelmat on selvillä.

Tämä kevät menee lukiessa pääsykokeisiin ja konsasta valmistumiseen.
Musta siis tulee vihdoin ja viimein ammattimuusikko. Valitettavasti en voi paljon sen varaan laskea, koska harmonikalla ei kyllä tuu tienaamaan paljoakaan.. Nyt siis luen samalla hammaslääkärin pääsykokeisiin, ja siihenkin on vielä plan b ja c, mutta ne sitten jälkeen päin.

Viime kesän sain tehdä musiikkia erääseen näytelmään, sain ihan mielettömästi kokemusta ja lisää kipinää musiikkiin. Nytkin mulla on tiedossa lisää musisointia kesälle ja tähän hätään en voi sanoa muuta kuin että odotan aivan mielettömästi!

perjantai 22. toukokuuta 2015

Yksinäisyys syö ihmistä

Meinasin jättää tämän asian kokonaan täältä pois, ja keskittyä kaikkeen muuhun. Mutta nyt tämäkin alkaa helpottamaan ja välillä tulee aika että on aika jättää itselle tärkeitäkin asioita taakse.

Tänä lukuvuotena, mulle todella tärkeässä asemassa on ollut musiikkiopisto. Mulla ei syksyllä ollut juurikaan muuta tekemistä, soitella ja käydä keskuskoululla kolmesti viikossa. Kavereita näin kahta syksyllä ehkä kerran tai kahesti.
Pakko myöntää, että välillä oli aika turhautunut olo. Henkka pääsi onneksi melkein joka viikonloppu lomille ni ei menny montaa viikkoa kerralla, vaikka ei se niin hirveästi auttanut kun tiesi mitä oottaa seuraavalta viikolta taas.

Kevät on ollut paljon helpompaa aikaa, on saanut luettua ja harjoiteltua pääsykokeisiin ilman kenenkään häiritsemättä. Vaikka Henkkaki on ollu paljon enemmän kiinni, se ei oo tuntunut niin pahalta. Soittoprojekteja on ollut monta, joita on saanut harjoitella monta tuntia päivässä. Ja nyt on alkamassa uusi projekti, jossa ei enää suoranaisesti musiikkiopisto ole mukana.

Nämä kaksi viimeistä viikkoa, olen nähnyt taas enemmän mun kahta kaveria, joista toinen olikin syksyllä armeijassa, niin eihän sitä voinutkaan nähdä silloin niin useasti.

Tällä hetkellä mietityttää 4 viimeistä viikkoa inttileskeyttä. Kunhan nyt taas olisi jotain, eikä tulisi jäätyä yksin kotia. Enää ei ole soitto- eikä teoriatunteja. Ainakaan musiikkiopistolla näillä näkymin. 10 vuoden taipaleeni Raahen Musiikkiopistossa päättyi eilen. Ei virallisesti, mutta kumminkin.

Haikeat on fiilikset, mutta joskus on pakko siirtyä elämässä eteenpäin ja jättää tuttu ja turvallinen taakse.

En toivo kenellekään samanlaista vuotta ku tää on ollut mulle. Syksyllä, kun mulla oli kaikista tuskasinta, soitin mun hyvälle ystävälle, että voitaisiinko nähdä. Ensimmäinen vastaus oli joo, seuraavana päivänä tulee viestiä että ei passaakaan. Seuraavan kerran kun kysyin samaa, vastausta ei edes tullut. Ja kolmannella taas ei. Tämä kun on ollut lisäksi tässä, niin raastaa ihmistä vielä lisää.

Onneksi voin huokaista jo helpotuksesta ja todeta että viimeinen kuukausi on jo menossa. Kesällä on koko ajan seuraa ja mukavaa ajan vietettä luvassa. Syksyllä sitten toivon mukaan puhaltaa uudet tuulet!


torstai 7. toukokuuta 2015

Uusi alku

Tein nyt aika radikaalin ratkaisun, koska hiljaiseloa on jatkunut jo pitkään. Ja no aika syystäkin, koska mulle ei oikeasti ole tapahtunut yhtään mitään kertomisen arvoista, eikä ole keksinyt mitään kirjoitettavaakaan. Päätin siis poistaa kaikki aikaisemmat kirjoitukset.
Tietenkin inttileskeilystä olisi voinut saadakin paljon asiaa, mutta en ole kokenut sitä tarpeelliseksi. Ainakaan tähän asti.

Nyt aloitellaankin aivan tyhjältä pöydältä ja katotaan mihin johtaa.
Vaihdoin tammikuussa piristykseksi hiustyyliä, josta tykkäänkin paljon enemmän kuin aikasemmasta.

Nyt valmistaudutaan viimeiseen pääsykokeeseen, soittotutkintoon ja kesällä esitettävään näytelmään, jossa olen säestämässä.
Hommaa riittää onneksi, muuten olisin tullut jo hulluksi tähän yksinäisyytee. 
Kouluihin hain Keski-Pohjanmaan, Oulun ja Kuopion konservatorioihin ja lisäksi Kuopion yliopistoon. Kohta saa alkaa jännäilemään kunnolla. 

Tällä hetkellä fiilikset on aika maassa, mutta ehkä tästä noustaan ja jaksetaan vielä hetki tämmöstä. Siitä enemmän ehkä myöhemmin...